Aihearkisto: kotikosmetiikan perusteita

Voiteen puskurointi eli pH-arvon vakautus

voiteen puskurointi

Ureavoiteen pH-arvo nousee ajan kuluessa urean hajotessa. Parissa kuukaudessa ei luultavasti vielä tapahdu mitään, mutta varmistukseksi voiteen voi puskuroida Olionaturan suosittelemalla yhdistelmällä 1,6% 60-prosenttista natriumlaktaattia ja 0,5% 80-prosenttista maitohappoa. Puskuri estää pH-arvon muutoksen voidepurkissa.

Puskurin hyviä puolia:

  • Rajatulla pH-alueella toimiva säilöntäaine ei menetä huomaamatta vaikutustaan.
  • Atooppisen ihon pH on usein kohonnut, jolloin pöpöt saavat mukavat elinolot ja rikkiraavittu iho tulehtuu helposti. Puskuri puskee pH-arvon alas.

Puskurin huonoja puolia:

  • Voiteen pH-arvoksi tulee noin 4,5, mikä voi aiheuttaa punoitusta kasvoilla. Tunteeko joku sattumalta puskuria, jolla lopputulos olisi pH 5?

Kahden ihotautiprofessorin pitämän englanninkielisen Elias&Williams-blogin mukaan stafylokokki ja streptokokki pitävät korkeasta pH-arvosta. Happamassa ympäristössä ne eivät viihdy. Stafylokokki vaikuttaa blogin mukaan aiheuttavan kutinan atoopikoilla. Jos ihon pH on yli 5,5, bakteeri saattaa aiheuttaa lisäksi tulehduksia.

Elias&Williams-blogista löytyy muuten täältä lisäsyy siihen, miksi iho voi kesällä paremmin: melaniini eli ruskettuneen ihon väriaine laskee ihon pH-arvoa. Blogin ihoaiheinen e-kirja on hyvin valaiseva, suosittelen!

Mainokset

Kotikosmetiikan käsikirja saksaksi

pioni

Nykyaikaisen kotikosmetiikan kehittäjän Heike Käserin kirjasta Naturkosmetik selber machen (Luonnonkosmetiikkaa itse tehtynä) on juuri ilmestynyt viides painos. Kirjahyllystäni ennestään löytyvä kappale oli ensimmäinen versio, joten ostin 512-sivuisen uutuuden nähdäkseni kirjaan lisätyt reseptit ja muut pienemmät muutokset: esim. raaka-aineiden annostelu- ja käsittelytaulukkoa on täydennetty uusilla ainesosilla.

kirja

Teos on tyypillistä tee-se-itse-kirjaa huomattavasti perusteellisempi. Teorian ymmärtämistä helpottavat kauniit kuvat ja grafiikat. Käytännön osa kannustaa omien reseptien kehittämiseen yli kahdenkymmenen perusreseptin pohjalta. Lisäksi käydään läpi mm. eri ihotyypeille suositellut raaka-aineet, reseptin suunnittelu, työvälineet ja säilöntä.

Runsaasta reseptiosiosta löytyy erilaisten voiteiden ja geelien lisäksi esim. kasvovesi, hammastahna, aurinkosuoja, peitevoide, puuteri ja huulipuna. Monista tuotteista löytyy useampi resepti.

Perusteellisia kuvauksia eri kasviöljyistä ja muista raaka-aineista kirjassa ei ole: ne löytyvät Heike Käserin toisesta kirjasta nimeltä Naturkosmetische Rohstoffe (Luonnonkosmetiikan raaka-aineet). Kumpaakin kirjaa voi tutkia Olionaturan sivuilla pdf-muodossa, käsikirjaa täällä ja raaka-ainekirjaa täällä (klikkaa Leseprobe-laatikkoa).

Valmistushygienia kotikosmetiikassa

työvälineet alkoholikylvyssä

Tuore, tiivistetty yhteenveto reilun vuoden takaisesta pöpöpostauksesta ja parista muusta vinkistä.

Hyvät kotikosmetiikan raaka-aineet ansaitsevat arvoisensa käsittelyn. Säilöntäaineen lisäksi mahdollisimman puhdas työskentely auttaa pitämään voiteen pöpöpitoisuuden mahdollisimman pienenä.

Tarvikkeet:

  • 70% isopropanoli tai alkoholi
  • talouspaperi
  • suihkepullo
  • tarjotin
  1. Levitä pala talouspaperia tarjottimelle ja suihkuttele sitä alkoholilla.
  2. Anna työvälineiden ja voidepullon kylpeä minuutti alkoholissa. Nosta talouspaperin päälle kuivamaan.

Voit aloittaa raaka-aineiden punnitsemisen heti, kun lusikat ovat kuivia. Kuumennusastian ei tarvitse olla kuiva. Ainakin öljy vedessä-emulsio onnistuu, vaikka rasvafaasin seassa on vähän vettä/alkoholia. Isopropanolia en tosin itse haluaisi voiteeseen.

työvälineet kuivamassa tarjottimella

Isopropanolin laimennus

  • apteekista saa 100ml isopropanolia 99-prosenttisena
  • se laimenee 70-prosenttiseksi lisäämällä 40ml vettä (nestettä silloin yhteensä 140ml, eli tarvitset suuremman pullon)
  • 99% alkoholi/isopropanoli ei ehdi solun sisälle ennen soluseinien kovettumista: 70% alkoholin vesiosuus toimii ”ovena” – siksi laimentaminen kannattaa
  • voit käyttää samaa nestettä ikuisesti
  • mahdolliset pölyt suodattuvat pois esim. kahvisuodatinpaperin läpi

Alkoholin/isopropanolin sijaan työvälineet voi desinfioida myös painekattilassa (20 minuuttia). Siitä oli aikaisemmin juttua täällä.

Öljyryhmät Olionaturan mukaan

otsikkoteksti kuvana

Olionaturan perustaja ja ylläpitäjä Heike Käser on jakanut joukon kasviöljyjä rasvahapporakenteen mukaan ryhmiin helpottaakseen öljyjen valintaa kotikosmetiikassa. Alkuperäinen lista löytyy täältä, tässä lyhennelmä siten, kuin olen asian ymmärtänyt…

Vakaat öljyt:

  • B-0, esim. jojobaöljy ja skvalaani.
  • PF-1 (steariini- ja palmitiinihappopitoiset kasvivoit), esim. sheavoi.
  • PF-2 (lauriinihappopainotteiset öljyt), esim. kookosöljy.

Hoitavat öljyt:

  • B-1 (öljyhappopainotteiset öljyt), esim. aprikoosinkiviöljy ja avokadoöljy.
  • B-2 (yhtä paljon öljy- ja linolihappoa), esim. arganöljy ja seesamiöljy.
  • B-3 (linolihappopainotteiset öljyt), esim. ohdakeöljy ja viinirypäleenkiviöljy. Hyviä epäpuhtaalle iholle.

Tehoöljyt:

  • W-1 (paljon alfalinoleenihappoa sisältävät öljyt), esim. villiruusu- eli ruusunsiemenöljy ja hamppuöljy. Aktivoi voimakkasti, ei kutisevalle iholle. Sopii hyvin ikääntyvälle iholle.
  • W-2 (paljon gammalinoleenihappoa sisältävät öljyt), esim. mustaherukan siemenöljy ja helokkiöljy. Rauhoittaa, sopii kutisevalle iholle.
  • W-3 (erikoisia rasvahappoja sisältävät öljyt), esim. granaattiomenan siemenöljy ja mustakuminaöljy.

Rasvahapon kestävyys vaihtelee rasvahappoketjun kaksoissidosten lukumäärän mukaan. Lauriinihapossa niitä ei ole ollenkaan (eli hyvin valoa ja kuumuutta kestävä öljy), öljyhaposta löytyy yksi (eli aika kestävä), linolihaposta kaksi (eli aika huonosti kestävä) ja alfa- sekä gammalinoleenihapoista kolme (eli tosi huonosti kestävä). Jos lämpö, valo ja ilma pääsevät hajottamaan rasvahappoketjua, syntyy hajoamistuotteita, jotka saattavat ärsyttää ihoa ja aiheuttaa esim. pigmenttiläiskiä.

Tehoöljyt ovat siis erittäin epävakaita. Siksi niitä ei kuumenneta rasvafaasin mukana, vaan ne lisätään valmiiseen, jäähtyneeseen voiteeseen. (Lisäys 12.6.16: kuulemma ne voikin kuumentaa pikaisesti enintään 90-asteiseksi.) Kesällä ne kannattaa jättää yövoiteeseen, kuten myös B-3-öljyt. Yhteistyö vakaan öljyn kanssa auttaa epävakaata öljyä pitämään ketjunsa ehjänä. Aurinkovoidereseptissä kannattaa silti pysyä vakaissa öljyissä. Jos haluat tasapainotella mahdollisimman laaja-alaisen rasvahappotarjonnan ja silti suhteellisen vakaan öljyseoksen välillä, suosittelee Olionatura 20-50% vakaita öljyjä, 50-70% hoitavia öljyjä ja 5-10% tehoöljyjä.

Voidereseptin suunnittelu talvella

Voidereseptin-suunnittelu-talvella

Jos ulkolämpötilan laskiessa iho ilmoittaa lisähoidon tarpeesta, löytyy Olionaturan blogista vinkkejä. Voide, jossa on hyvin suunniteltu rasvafaasi, suojaa ihoa talven viimoilta jättämättä ihoa rasvaiseksi. Laskettelurinne on asia erikseen.

Öljyksi sopii parhaiten palmitiini- ja palmitoleiinihappoa sisältävä öljy, esim. avokadoöljy. Käytän sitä tosin itse vain käsi- ja jalkavoiteissa, en kasvovoiteissa. Täällä voi kasviöljyt laittaa järjestykseen halutun rasvahapon mukaan.

Ilmankosteuden laskiessa kosteuden ihoon sitovien aineiden tehokkuus vähenee. Voiteeseen kannattaa silloin lisätä ihon pintakerrosta suojaavia raaka-aineita, esimerkiksi:

  • sheavoi (2-13%)
  • Avocadin (0,5-2%)
  • ihon tehosuoja (sisältää mm. keramideja ja Avocadinia, 1%)
  • mimosa- tai ruusuvaha (0,5%)

Rasvattomia ainesosia, jotka estävät kosteuden haihtumista muodostamalla iholle kevyen ja huomaamattoman kalvon, ovat esimerkiksi:

  • ksantaani (0,2% voiteeseen)
  • hyaluronihappo (isomolekyylinen muoto, 0,1%)
  • Bergamuls ET-1 (emulgaattori hedelmä- ja viljakuiduista, INCI: Beta-Glucan and Pectin, 2-3%)
  • Lara Care A 200 (INCI: Galactoarabinan, 2%)

Tohtori Hans Lautenschläger kertoo täällä sivun lopussa samanlaisia asioita englanniksi. Vaikka kyseessä on voidefirman sivut, sieltä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa, jota voi soveltaa itsetehtyyn kosmetiikkaan.

Kotikosmetiikan säilöntä

Vesi on elämä – sen tietävät myös pöpöt. Täysin rasvasta koostuvaa salvaa ei tarvitse säilöä, mutta omissa voiteissani vettä on useimmiten kolme neljännestä. Jos itsetehty voide alkaa parin viikon käytön jälkeen ärsyttää ihoa, voi syyllinen raaka-aineen sijaan olla suurpiirteinen valmistushygienia ja/tai liian vähäinen säilöntäaineen määrä.

Kotikosmetiikan säilöntäaineita

Rokonsal BSB-N (INCI: Benzyl Alcohol, Glycerin, Benzoic Acid, Sorbic Acid) tuoksuu bentsyylialkoholin takia kevyesti mantelille/marsipaanille – joidenkin mielestä ihanasti, toisten mielestä kamalasti. Itse en sitä valmiista voiteesta haista. Aine toimii hyvin sekä bakteereita, hiivaa että hometta vastaan. Rokonsalin avulla voide säilyy noin 0-6kk valmistushygieniasta, säilytyspaikasta ja pakkauksesta riippuen. Kasvovoidetta käytän itse kaksi kuukautta, sitten teen uuden erän ja vanha siirtyy vartalovoiteeksi.

Rokonsal toimii vain, kun pH on alle 5,5. Sivele voidetta palaan indikaattoripaperia, odota 10 sekuntia ja vertaa väriä pakkauksen värikarttaan. Lisää voiteeseen tarvittaessa tippa maitohappoa, sekoita voide ja toista pH-testi.

Lähes kokonaan vedestä muodostuvissa tuotteissa (esim. kasvovesi) Rokonsal saattaa sakkaantua. Vaihtoehtoja ovat Cosgard/Biogard221/Geogard221 (INCI: Benzyl alcohol, Dehydroacetic acid, aqua), Leucidal Liquid SF (INCI: Lactobacillus Ferment) tai alkoholi. Kaikki mainittujen säilöntäaineiden raaka-aineet löytyvät luonnonkosmetiikan BDIH-sertifiointijärjestön positiivilistalta.

Alkoholilla säilöessä Olionaturan laskuri hoitaa matematiikan. Puhdasta alkoholia tarvitaan n. 12% vesifaasista – mitä vahvempaa alkoholi on, sitä vähemmän sitä tarvitaan. Haihtumisen estämiseksi alkoholi lisätään vasta jäähtyneeseen voiteeseen, mutta suuren nestemäärän lisääminen emulgoinnin jälkeen saattaa erottaa faasit. Siksi käytän mahdollisimman vahvaa alkoholia, Weingeist 96%.

Tehdastekoisissa voiteissa alkoholina on usein denaturoitu alkoholi (alcohol denat). Se on normialkoholia halvempaa, koska siihen on lisätty aineita, jotka tekevät siitä juotavaksi kelpaamatonta. Työvälineiden desinfioitiin se sopii hyvin, mutta voiteen raaka-aineena en sitä halua käyttää.

Voiteen pakkaus

Ilmaton tyhjiöpumppupullo (airless spender) tai purnukka (airless jar) viimeistelee yrityksen tehdä pöpöille elämä vaikeaksi. Tavallinen pumppupullo tai tuubi toimii myös hyvin. Muovituubia parempi on alumiinituubi, koska se pysyy rutistetussa muodossa ja päästää vähemmän ilmaa voiteen seuraksi. Jos haluat käyttää avonaista purkkia, valitse mahdollisimman pieni – siten sormista purkkiin siirtyvällä nanokoon elämällä ei ole niin paljon aikaa lisääntyä, kun voide jo loppuu.

Säilöntäaineeton voide

Jos et halua säilöä ollenkaan, säilytä yksi voidepurkki jääkaapissa ja loput pakastimessa. Viikon päästä heitä voide pois ja ota uusi annos pakastimesta jääkaappiin. Jos voide on avonaisessa purkissa, älä koske voiteeseen sormin, vaan käytä desinfioitua lusikkaa.

Pakastusvinkkejä

Vesi laajenee pakkasessa n. 9%, joten jätä laajenemisvaraa täyttäessä. Pakastaminen onnistuu, kun vesifaasi on huomattavasti rasvafaasia suurempi. Jos faasit sulattamisen jälkeen silti erottuvat, lisää reseptiin seuraavalla kerralla 0,2% ksantaania. Vesi-öljyssä-emulsio ei useimmiten selviä pakastuksesta.

Työvälineiden puhdistus pöpöistä

voiteenvalmistuksen hygienia

Vettä sisältävää voidetta valmistaessa kaikki raaka-aineiden ja voiteen kanssa kosketuksiin tulevat pinnat desinfioidaan. Itse käytän 70-prosenttista Prima Sprit-alkoholia – halvempi denaturoitu alkoholi kuten isopropanoli käy myös hyvin. Yksi pullo riittää vuosiksi, kun saman alkoholin käyttää aina uudelleen. Jossain vaiheessa tosin nesteessä uivat villakoirat lisääntyvät liiaksi, jos työvälineitä ei ensiksi huuhtele vedellä pölystä.

  • suihkuta työpinnat ja voidepullon kannen alaosa suihkepullolla, täytä voidepullo alkoholilla ja liota työvälineet

Ilmeisesti minuutti riittää alkoholilla desinfioitiin, itse odotan 10 minuuttia. Älä kuivaa, vaan anna ilman kuivattaa.

Toinen helppo ja tehokas tapa desinfioida esim. dekantterilasi on keittää sitä 20 minuuttia painekattilassa.

painekattila desinfiointiin

Painekattila auttaa häätämään ylimääräiset vieraat voiteentekijän työvälineistä.

  • kaada kattilaan vajaa 1cm vettä (2,5dl 4,5l kattilaan)
  • laita kattilaan ritilä, joka pysyy vedenpinnan yläpuolella (1cm korkuiset jalat riittävät)
  • laita työvälineet ritilään
  • kansi paikalleen & keittolevy täysille

Kun painetta alkaa muodostua, sihisee kattila parikymmentä sekuntia. Sitten kannen painemittari alkaa nousta paineen mukana ja keittolevyn voi laittaa pienemmälle. Jos keittolevy on koko ajan täysillä, muodostuu ylipainetta, joka poistuu suhisten venttiilin kautta. Samalla vähenee vesi kattilassa, joten suhinaan on hyvä reagoida – tyhjä painekattila kuumalla hellalla ei kuulemma ole hyväksi terveydelle.

Kattilan jäähtyessä kannen painemittari laskee vähitellen. Muutaman minuutin kuluttua kansi naksahtaa ja sen voi avata. Kuumat työvälineet voi poimia esim. etukäteen alkoholissa desinfioiduilla silikonipihdeillä ja laittaa kuivumaan alkoholilla suihkutetun talouspaperin päälle. Muovisista työvälineistä kattilaan pääsee vain PP-muovi (kierrätyskoodi 05) – useimmat muut muovit saavat paineessa uuden muotoilun.